Aihe: Kuninkaasi tulee kunniassa
Evankeliumiteksti:
Luuk. 12: 35-40
Jeesus sanoo:
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Opetus:
HUOM!
Jossain vaiheessa opetusta olisi hyvä varmistaa, että lapset ymmärtävät varmasti, että mitä tämä raamatunkohta tarkoittaa. En kuitenkaan sitä opetukseen laittanut, koska se ei oikein sopinut mihinkään kohtaan. Ehkä opetuksen lopussa olisikin hyvä kohta vielä varmistaa, että kaikki ymmärtävät kohdan.
Mitä sanot? Riittääkö taivaaseen pääsemiseen se, että vasta kuolinvuoteella ottaa Jeesuksen vastaan ja uskoo hänen sovitustyöhönsä? No eikös Raamattu meille näin opeta. Pelastusta ei teoilla ansaita, vaan se on täysin Jumalan työtä meidän puolestamme. Meidän tehtävämme on vain uskoa Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. No miksi sillä asialla pitää sitten vaivata päätä jo nyt? Eikö se tosiaan riitä, että vasta sitten elämän loppupuolella näitä juttuja pohtii ja pyytää anteeksi syntejään?
Olet ehkä huomannut, että tästä asiasta heitetään huulta aika usein. Monissa tv-sarjoissa esimerkiksi Simpsoneissa, Bart vitsailee sanoen, että hän aikoo elää synnissä ja vasta kuoleman lähestyessä katuu tekojaan. Ongelmana tällaisessa ajattelussa kuitenkin on se, että hän voi kuolla yllättäen tai Jeesus voi tulla takaisin hänen elinaikanaan. Toki nyt kyseessä on piirroshahmo, mutta moni ihminenkin voi ajatella näin. Tällaisessa tapauksessa hänellä ei olisi Jeesusta sydämessä lopun hetkellä. Minun mielestäni vaikeinta tuollaisessa ajattelussa on kuitenkin se, että löytäisinkö minä enää kuolinvuoteella uskoa Jeesukseen, jos en olisi koskaan tutustunut häneen. Maailman meno ja synti olisivat varmasti ottanut minusta niin kovan otteen, että oman elämäni lopulla en varmaan edes miettisi koko Jumalaa.
Tästä syystä Jeesus kutsuu meitä valvomaan ja odottamaan häntä. Me emme koskaan tiedä milloin hän tulee takaisin, tai milloin meidän aikamme täällä maanpäällä päättyy. Raamattu opettaa, että vain Jeesukseen uskomalla me voimme päästä taivaaseen. Eli sen kannalta meidän on tärkeä uskoa ja pysyä uskossa. Kaikenlaiset asiat vetävät meitä pois Jumalan luota. Rupeamme helposti epäilemään tai kiinnostus Raamattua kohtaan lopahtaa. Valvominen tarkoittaakin sitä, että me pidämme uskostamme hyvää huolta. Muistamme lukea Raamattua ja jutella Jumalan kanssa rukouksessa. Myös seurakunta yhteys on tärkeää, koska meidän helpompi pysyä uskossa yhdessä.
Monet ihmiset voivat kuitenkin tulla uskoon vasta viimeisillä päivillään ja se on myös täysin ok. Jumala ei mittaa meitä sen mukaan, kuinka kauan olemme olleet uskossa. Kuulostaa epäreilulta, mutta suurta armoahan se on. Me ihmiset olemme joskus niin jääräpäisiä, että vasta kuoleman lähestyessä me turvaudumme Jumalaan. Kun ihmisvoimat eivät enää riitä, niin vain Jumala voi silloin pelastaa.
Rukous:
Isä auta meitä pysymään uskossa. Anna halua lukea sanaasi ja herätä halu sydämiimme viettää aikaa kanssasi. Auta meitä myös kertomaan sinusta heille, jotka eivät ole uskossa. Jotta mahdollisimman moni valvoisi, kun sinä tulet takaisin.
Toimintaidea:
Askarrelkaa yhdessä paperikirput. Eri kohtiin voi laittaa kehotuksia viettää jotenkin aikaa hengellisten asioiden parissa. Esim. lue kohta UT, lue kohta VT, Rukoile, kuuntele hengellinen kappale jne. Lapset voivat leikin avulla oppia viettämään enemmän aikaa uskonasioiden parissa. Esimerkiksi kotona tylsän hetken tullen voi kokeilla käyttää kirppua.
Laulut:
Viisikielinen 246 Pyhiinvaletajan laulu
Kirjoittaja: Petteri Rantamäki