23.8.2020 Donkin sunnuntaipyhäkoulu (12. sunnuntai helluntaista) #donkkipyhis
Kohderyhmä: lapset, junnut ja perheet
Aihe: Itsensä tutkiminen
Liturginen väri: vihreä
Evankeliumiteksti: Matt. 21:28–32
Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille: ”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi: ”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”
Opetus:
Jeesuksen kertomassa vertauksessa on kaksi poikaa, joista kumpikaan ei toimi isäänsä kohtaan oikein. Ensimmäinen poika tekee isälleen tosi törkeästi, kun isä kutsuu häntä työhön ja poika vastaa vain: ”En minä halua.” Toinen poika taas yrittää esittää tottelevaista poikaa, mutta ei pidä lupaustaan vaan valehtelee. Hän sanoo: ”Menen kyllä, isä”, mutta ei sitten menekään.
Kuitenkin ensimmäinen poika tekee paremmin kuin toinen poika, koska Jeesus kertoo, että sanottuaan isälle törkeästi ensimmäinen poika katuu sanojaan ja menee sittenkin töihin.
Tämän jälkeen Jeesus selittää vertauksen, ja aloittaa sen puhumalla publikaaneista ja portoista. He olivat juutalaiseen kansaan kuuluvia ihmisiä, jotka tekivät törkeitä syntejä – he varastivat rahaa kohtaamiltaan ihmisiltä ja veivät toisten puolisoita. He tekivät vastoin Jumalan tahtoa eli olivat kuin ensimmäinen poika, joka sanoi isälleen törkeästi päin naamaa: ”Ei isä, älä jaksa määräillä mua, mä teen mitä mä ite haluun.” Kuitenkin, kun Johannes Kastaja ja Jeesus julistivat Jumalan valtakunnasta, nämä publikaanit ja portot katuivat tekojaan ja laittoivat toivonsa Jumalaan, jotta hän armahtaisi heitä.
Ylipapit ja kansan johtajat, joille Jeesus siis kertoi tämän vertauksen, taas olivat kuin toinen poika. Temppelissä ja muualla ihmisten edessä he puhuivat mielellään siitä, miten tärkeää on noudattaa Jumalan käskyjä, ja he saattoivat ylistääkin Jumalaa suureen ääneen. Kansa piti heitä tosi hyvinä esimerkkeinä uskovasta ihmisestä. Kuitenkin heitä kiinnosti lähinnä ihmisten kunnia, ja kun muut eivät olleet katsomassa, he eivät tehneet Jumalan käskyjen mukaan. Kun Johannes Kastaja ja Jeesus sitten julistivat Jumalan valtakunnasta, eivät ylipapit ja kansan johtajat välittäneet heistä, koska ihmisten suosio sai heidät luulemaan, että heillä oli kaikki jo hyvin eivätkä he tarvitsisi Jumalalta armahdusta niin kuin muut.
Jeesus sanoo, että näistä ihmisryhmistä publikaanit ja portot, joita ihmiset halveksivat, olivat pääsemässä taivasten valtakuntaan, mutta ylipapit ja kansan johtajat, joita ihmiset arvostivat, eivät olleet pääsemässä.
Tällä vertauksella Jeesus opettaa meille, että ihmisen on tärkeä ymmärtää, että hän tarvitsee Jumalalta anteeksiantoa eli armoa. Tämä voi helposti unohtua varsinkin silloin, jos kaverisi pitävät sinua tosi hyvänä kristittynä. Silloin helposti rupeaa ajattelemaan, että oonpas mä hieno ihminen, kun mä oon muille esimerkki, mutta unohtaa sen, että mäkin tarvitsen Jumalan armoa edelleen. Me kaikki ihmiset olemme kuitenkin samalla viivalla Jumalan edessä ja tarvitsemme hänen armoaan kehdosta hautaan. Jopa 50-vuotias tai 80-vuotias ihminen tarvitsee Jumalan armoa samalla lailla kuin sinä.
Päivän kysymys:
Oletko joskus sanonut, että teet jotain, mutta et ole tehnyt?
Oletko joskus pitänyt jotakuta toista ihmistä vähän nolona tai tyhmänä, kun hän ei ole osannut jotain asiaa yhtä hyvin kuin sinä?
Rukous:
Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isä. Kiitos, että olet armahtanut meitä syntisiä antamalla Jeesuksen uhriksi synneistämme. Auta meitä elämään tahtosi mukaan, ja opeta meitä siihen, että meille olisi aina iloinen asia noudattaa Sinun tahtoasi. Herra, me tarvitsemme armoasi päivittäin – pidä meidät lähelläsi joka päivä koko elämämme ajan, niin että Sinä olet ainoa turvamme vielä silloinkin, kun olemme joskus aikuisia. Auta meitä olemaan armollisia myös toisille, niin kuin Sinä olet armollinen meille. Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä olemme Sinua rukoilleet. Aamen.
Toimintaidea:
Samalla viivalla -leikki. (Me tarvitsemme kaikki yhtä lailla Jumalan armoa eli olemme samalla viivalla hänestä katsottuna.) Leikki toimii vastaavalla tavoin kuin maa-meri-ilma -leikki, mutta tässä ei kilpailla toisia vastaan vaan koko porukka yhtenä joukkueena.
Tarvikkeet: teipinpalasia tai narunpätkiä, sekuntikello, lasten lukumäärän verran palkintoja (esim. hieno pyhäkoulutarra, jotain hyvää suuhunpantavaa tms.)
Ennen aloitusta: Opettaja merkitsee lattiaan hyväksi katsomallaan tavalla kolme tai neljä eri viivaa (merkitsemiseen esim. katkoviiva teipinpalasista, narunpätkiä, valmiin matonreunan valitseminen). Opettaja antaa kullekin viivoista nimen (esim. todellista sijaintia heijastaen ovi, ikkuna, matto, tai sitten mielikuvituksellisemmat nimet) ja opettaa nämä nimet lapsille.
Leikin kulku: Opettaja sanoo jonkin viivojen nimistä, ja lasten tehtävänä on mahdollisimman nopeasti muodostaa täysin suora rivi nimetylle viivalle – katseet käännettynä takaisin siihen suuntaan päin, mistä tultiin. Opettaja ottaa sekuntikellolla aikaa, kuinka kauan menee, että koko pyhäkouluryhmä on varpaat viivalla suorassa rivissä. Tämän jälkeen opettaja nimeää jonkin toisen viivan, ja sama tehtävä toistuu. Jossain kohtaa opettaja voi antaa lapsille sopivan haastavan aikatavoitteen, missä ajassa seuraava rivi yritetään saada muodostettua. Kun siirtymisiä on ollut riittävän monta ja viimeinen kerta on ollut onnistumisen kokemus, koko ryhmä saa yhdessä opettajalta palkinnot.
Huomioitavaa: Luonnostaan saattaa käydä niin, että nopeimmat lapset tylsistyvät siitä, että muut ovat heitä hitaampia, tai alkavat valittaa toisten hitautta. Pelin tarkoituksen kannalta on kuitenkin oleellista ohjata heidät kannustamaan joukkuekavereitaan: kaikki ovat samaa joukkuetta ja yhdessä pyritään nopeimpaan mahdolliseen tulokseen. Peliin myös sopii mukaan hyvin pieniäkin lapsia – tällöin joukkuetaitoja päästään melkeinpä parhaiten harjoittamaan ja isommat lapset voivat auttaa pienempiään pääsemään heidän kanssaan perille, turvallisuus toki säilyttäen.
Laulut:
Jeesus, tänne tulit meitä (VK 506)
Soi, virteni, kiitosta Herran (VK 903 / 5K 178)
Kirjoittaja: Daniel Ebeling