Donkin sunnuntaipyhäkoulu 28.6.2020 (4. sunnuntai helluntaista)
Kohderyhmä: lapset, junnut ja perheet
Aihe: Kadonnut ja jälleen löytynyt
Evankeliumiteksti: Luuk.15:11-32
Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”
Opetus:
Jeesus kertoi vertauksen miehestä, jolla oli kaksi poikaa. Vanhempi pojista oli esimerkillinen ja avulias “kunnon poika”, kun taas nuorempi halusi lähteä maailmalle pitämään hauskaa. Vertauksen miehellä Jeesus tarkoitti Jumalaa ja pojat kuvaavat meitä ihmisiä.
Pojilla oli kaikki tarpeellinen isän luona, mutta nuorempi veljeksistä ei arvostanut sitä, vaan tahtoi nähdä maailmaa. Niinpä hän pyysi isältään perintöä etukäteen, mikä oli todella törkeää. Kuitenkin isä suostui pojan pyyntöön, eikä Jumalakaan pakota ketään elämään hänen yhteydessään, vaikka se onkin parasta ihmiselle.
Kuitenkin tämä maailmalle lähtenyt poika kohtasi ongelmia maailmalla, kun rahat loppuivat ja maahan tuli nälänhätä ja hän alkoi kaivata takaisin kotiin isän luokse. Poikaa kuitenkin hävetti ja hän ajatteli, että isä ei huoli häntä enää pojakseen, mutta palvelijaksi hän voisi ehkä päästä. Kotiin palatessaan poika kuitenkin yllättyi, sillä isä tuli häntä juosten vastaan ja järjesti paluun kunniaksi juhlat. Samalla tavalla taivaassa iloitaan, kun ihminen tulee Jumalan yhteyteen. Isä ei siis rankaissut tai edes moittinut poikaa, eikä Jumalakaan tee niin kun lähestymme häntä epäonnistuneita ja syntisinä. Erään sanonnan mukaan, kun ihminen ottaa yhden askeleen kohti Jumalaa, Jumala ottaa tuhat ihmistä kohti.
Isä siis iloitsi nuoremman poikansa paluusta, mutta vanhempi veli taas suuttui. Eikö se tunnukin aika luonnolliselta? Eikö isä ollut epäreilu, kun järjesti hulttiopojalle juhlat? Ainakin itse tunnistan itsessäni tämän ajattelutavan ja olisin lapsena pahastunut, jos sisarukseni olisi saanut pahan tekemisen jälkeen palkinnon. Myös kristittynä voi tulla mieleen ajatus, että miksi joku koko elämänsä pahaa tehnyt murhaaja tai rosvo pääsee taivaaseen tullessaan uskoon vasta kuolinvuoteellaan. Eikö se ole epäreilua, kun minä itse olen yrittänyt elää elämäni tehden hyvää ja palvellen Jumalaa?
Kuitenkin juuri nämä ajatukset paljastavat oman syntisyyteni. Vaikka olisinkin jossain asiassa onnistunut paremmin kun joku toinen, niin silti omilla hyvillä teoillani en voi korvata sitä pahaa, mitä myös olen tehnyt ja päästä Jumalan luokse taivaaseen. Sen takia Jeesus on kuollut meidän kaikkien ihmisten syntien puolesta ristillä, jotta voisimme päästä taivaaseen Jumalan yhteyteen. Jokainen ihminen tarvitsee Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa ja Jumala on halukas ne lahjoittamaan jokaiselle, joka ne haluaa vastaanottaa.
Rukous:
Kiitos rakas Jeesus, että haluat viedä meidät kaikki taivaan kotiin. Auta, että haluaisimme elää lähellä sinua ja toimisimme tahtosi mukaan. Anna anteeksi, että niin usein teemme väärin ja pidämme itseämme muita parempina. Aamen.
Toimintaidea:
Tehdään pienissä ryhmissä näytelmät tuhlaajapoikakertomuksesta nykyaikaistettuna.
Virsi: Jumalan kämmenellä (virsi 499)
Viisikielinen: Evankeliumi (vk 296)
kirjoittaja: Anna Parikka